Resurssien hyödyntäminen kiinteistö- ja rakentamisalalla
Rakennetun omaisuuden tila eli ROTI-raportin mukaan rakennetun ympäristön kunnossapidon laiminlyönti maksaa vuotuisesti suorina vaikutuksina, kuten vesivuotoina, energianhukkana ja pidentyneinä kuljetusaikoina 3,4 miljardia euroa vuosittain. Jos mukaan laskentaan menetetty työaika, kilpailukyky ja liiketoimintamahdollisuudet, kustannukset kasvavat vuositasolla 5,7 miljardiin euroon.
Sen sijaan jokainen rakennettuun ympäristöön investoitu euro tuottaa itsensä yli kaksinkertaisena takaisin pienentyneinä logistiikka-, lämmitys-, tila- ja työvoimakustannuksina. Kaikkein kalleinta kansantalouden näkökulmasta on olla tekemättä mitään.
Kansalaisten mielestä tärkein korjauskohde olisi infran kunnossapito. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RILin IROReseachilla teettämän, kuluttajille tehdyn kyselyn mukaan, vastaajista 49 prosenttia kohdistaisi rakennetun ympäristön korjaus- ja uudisrakentamispanostukset teiden korjauksiin (kuva 1). Selvitys tehtiin osana Tuhat suomalaista -tutkimusta.
Kuva 1. Mikä seuraavista rakennetun ympäristön osa-alueista vaatisi mielestäsi eniten rahallista panostusta?” n=1000
Vastaajista 12 prosenttia oli sitä mieltä, että panostukset olisi kohdistettava asuinrakennusten korjauksiin. Joka kymmenes kannatti julkisten rakennusten korjauksia. Uusien teiden rakentaminen olisi kaikkein tärkein toimenpide vain kahden prosentin mielestä ja uusien julkisten rakennusten rakentaminen kolmen prosentin mielestä.
Asuinpaikan mukaan tarkasteltuna (kuva 2), vastaajille annetuista vaihtoehdoista teiden korjauksiin pitäisi panostaa joka puolella Suomea eniten. Tosin painotus vaihteleekin selvästi alueesta riippuen. Pääkaupunkiseudulla teiden korjaustarve on kansalaisten mukaan selvästi pienempi kuin muualla Suomessa.
Kuva 2 Maantieteellisesti eri alueilla jaotellut vastaukset ”Mikä seuraavista rakennetun ympäristön osa-alueista vaatisi mielestäsi eniten rahallista panostusta?” n=1000
Pääkaupunkiseutu erottuu vastauksissa muusta Suomesta myös uudisrakentamisen osalta. Se koetaan lähes yhtä tärkeäksi kuin teiden korjaukset. Tämä heijastelee selvästi pääkaupunkiseudun asuntopulaa. Muissa osa-alueissa ei tule Suomen sisäisesti esille merkittäviä eroja.
Tutkimuksen virhemarginaali on +3,2 %. Tutkimuksen otos painotettiin iän, sukupuolen, asuinpaikkakunnan tyypin sekä maakunnan mukaan vastaamaan suomalaista väestöä valtakunnallisesti.
Asiantuntijoiden näkemys rakennetun ympäristön tilasta löytyy ROTI 2019-raportista, www.roti.fi. ROTIssa asiantuntijat ovat samaa mieltä tiestöön kohdennettavan rahallisen panostuksen tarpeesta. Liikenneinfran toimivuus on erityisen tärkeää 60 miljardin euron tavaraviennin ja 30 miljardin euron palveluviennin kannalta.
Samaan aikaan on kuitenkin muistettava, että olemassa olevan rakennuskannan muuttaminen energiatehokkaaksi on erittäin oleellista. Rakennusten toiminallisuudessa ja materiaalivalinnoissa on mietittävä koko elinkaaren aikaista kestävyyttä ja päästöjä, sillä rakennuksilla on keskeinen rooli hiilineutraalisuustavoitteiden saavuttamisessa. Niiden käyttö aiheuttaa noin 32 prosenttia energiakulutuksesta sekä 30 prosenttia hiilidioksidipäästöistä.
ROTI-raportti kokoaa asiantuntijoiden näkemyksen
Rakennuksiin on sitoutunut 45 prosenttia kansallisvarallisuudestamme. Kun siihen liitetään infran osuus, 83 prosenttia kiinteästä pääomakannastamme on sidottu rakennettuun ympäristöön. Alan energiankulutus on myös merkittävä; 35 prosenttia Suomen kokonaisenergiankulutuksesta.
YK on laatinut 17 kestävän kehityksen tavoitetta. Kiinteistö- ja rakentamisala vastaa näistä tavoitteista suoraan 11:een. Epäsuorasti kiinteistö- ja rakennusalan toimilla on selvä vaikutus kaikkiin YK:n 17 kestävän kehityksen tavoitteeseen. Rakennetussa ympäristössä tehtävillä toimenpiteillä on erityisen merkittävä vaikutus siihen, kuinka ilmastonmuutosta saadaan hillittyä, ja kuinka siihen sopeudutaan parhaiten.
ROTI toteaa suorasti rakennuskannan osalta, että korjausvelka ei ole pienentynyt. Rakennuskannastamme suurin osa on asuinrakennuksia, joista merkittävä osuus on rakennettu 1960–80-luvuilla. Asuinrakennusten korjauksiin olisikin sijoitettava keskimäärin 9,4 miljardia euroa vuosina 2016–2025. Seuraavalla kymmenvuotiskaudella asuinrakennusten korjaustarve kasvaa 11 miljardia euroa. Korjausvastuu on merkittävä, sillä ilman vanhan kannan parantamista hiilineutraalisuuden tavoitteita ei saavuteta.
ROTI nostaa esille myös liikenneverkoston kunnossapito- ja investointivajeen. Rahoituksen pitäisi olla 2,3 miljardia euroa vuosittain, josta 1,3 miljardia euroa olisi ohjattava perusväylän ylläpitoon ja loput investointeihin. Samoin vesi- ja viemäriverkostomme vaatii pikaisia toimenpiteitä rapistuvan vanhan verkoston korjaamiseksi – 12 prosenttia viemäriverkostosta on huonossa kunnossa ja vesijohtoverkoista kuusi prosenttia.
On siis selvää, että vaikutusmahdollisuuden alla ovat suuret. Poliitikot ovat jo hallitusohjelmaa tehdessään linjanneet monia toimia rakennetun ympäristön sekä ilmastonmuutoksen torjumisen osalta.
Selvimpiä esimerkkejä on ROTIssakin esitetty liikenneinfran pitkäjänteinen kehittäminen ja rahoitus, sekä digitaalisuuteen panostaminen. Hallitusohjelmassa tavoitteena on myös hiilineutraali Suomi vuoteen 2035 mennessä, vaikka siinä ei olekaan vielä määritelty tarkkaan yksityiskohtaisia keinoja.
