Alan nuori osaaja

Alan nuori osaaja - Heikki Rauatmaa

Teksti: Jenni Ahola
Kuva: Visa Rahkola

Alan nuori osaaja
Heikki Rauatmaa
Ikä: 32
Koti: Oulussa
Valmistunut: Oulun yliopistosta rakennus- ja yhdyskuntatekniikan diplomi-insinööriksi vuonna 2018

Oulusta kotoisin olevalla Heikki Rauatmaalla oli lukion lopulla kaksi vaihtoehtoa tulevien opiskeluiden suhteen.

”Tekniikan lisäksi pohdin maantiedon opiskelua, mutta ajattelin sitten, että varmemmin työllistyn tekniikan alalta.”

Vuonna 2012 Rauatmaa aloitti opiskelut Oulun yliopiston konetekniikan linjalla. Melko pian Rauatmaalle kuitenkin selkeytyi, ettei juuri konetekniikka olisi välttämättä hänelle oikea valinta.

”Konetekniikka oli minulle ehkä sellaista liian pienten toleranssien kanssa toimimista. Kandivaiheen lopulla meillä pystyi suuntautua rakennesuunnitteluun ja rakentamisteknologiaan, joten päätin valita sen.”

Ilo irti vapaudesta

Opiskeluaikaansa Rauatmaa muistelee hyvällä.

”Opiskeluajasta ja sen vapaudesta kannattaa koittaa nauttia, kun samoja asioita ei enää kuitenkaan työelämässä pysty tekemään. Hyvä myös muistaa, että silloin luoduista verkostoistakin on todennäköisesti hyötyä työelämässäkin.”

Rauatmaa kävi myös opiskelujensa aikana vaihdossa Portugalissa.

”Sisko oli ollut useammankin kerran vaihdossa, ja tiesin niidenkin kokemusten perusteella odottaa hyvää reissua. Portugalin Porton valitsin kohteeksi siksi, että maan pohjoisosissa on talvisin Euroopan parhaat puitteet harrastukselleni koskimelonnalle.”

Rauatmaa asui Portossa kimppakämpässä, jossa oli vaihto-opiskelijoita useasta eri maasta, ja kertoo vaihtokokemuksen varmasti erityisesti vahvistaneen sosiaalisia taitoja ja kielipäätä.

”Voin ehdottomasti suositella vaihtoa myös muille. Parasta kokemuksessa oli ehkä siitä oppiminen, miten ihmiset viettävät arkeaan, vapaa-aikaansa ja opiskelevat toisenlaisissa kulttuureissa. Ja varmasti sitä oppi vähän sellaista portugalilaista rentoa asennetta, jossa ei turhista stressata.”
 

Kandityöllä kiinni omiin hommiin

Rauatmaa alkoi kiinnostua opintojen edetessä etenkin infrarakentamisesta. Kun oli aika tehdä kandityö, Rauatmaa sai opettajaltaan vinkin kysyä rakentamisteknologiaan liittyviä aiheita Destian kehittämispäälliköltä.

”Destia oli niihin aikoihin tekemässä Länsimetrossa työtunneleiden louhintoja. Kandityössä käsiteltiin rakentamisen laadunvarmistusta ja sitä, miten laserkeilausta pystytään hyödyntämään tunneleiden louhinnassa.”

Rauatmaa sai kandityön jälkeen lisäksi Destialta myös töitä tuleville kesille.

”Tämä oli tosi hieno juttu, sillä ainakaan Oulun suunnalla infrapuolen töitä ei ollut opiskelijoille helposti saatavilla. Kun ei ole alalla ennestään tuttuja, niin sen ensimmäisen työpaikan löytäminen voi olla aika hankalaa.”

Rauatmaa työskenteli Destialla työnjohtajana kalliorakentamisen yksikössä, toimien myös työmaainsinöörin tehtävissä, ja siirtyen kokemuksen karttuessa yhä haastavimpiin kohteisiin muun muassa kallion injektointien ja vaativimpien avolouhintojen pariin.

”Kävin töiden ja opiskelujen ohessa silloin myös työkavereiden kanssa suorittamassa panostajakurssit. Pääsin kyllä hyvin mukaan Destian porukkaan, ja siitä innostus kalliorakentamiseen varmasti kunnolla sai alkunsa.”
 

DI-työ harrastuksen pohjalta

Vaikka kalliorakentamisen työt tuntuivat Rauatmaasta kiinnostavilta, päätyi hän silti tekemään virtavesiä käsittelevää diplomityötä.

Lukioikäisestä asti koskimelontaa harrastanut Rauatmaa sai DI-työaihetta etsiessään kuulla, että Melonta- ja Soutuliitto oli hakemassa projektityöntekijää koskimelontapaikkojen kehittämistyöhön.

”Vaikkeivat he alun perin hakeneet DI-työn tekijää, päätin olla heihin yhteydessä. Ihan aluksi tosin myös mietin, että onkohan aihe nyt uran kannalta järkevä. Mutta totesin kuitenkin, että jos tällainen tilaisuus tulee vastaan, niin pakkohan siihen on tarttua!”

Vuonna 2018 valmistuneen freestylemelontapaikkojen suunnittelua käsittelevän DI-työn pohjalta Rauatmaa laati myös aihetta käsittelevän opaskirjan, jonka Rakennustieto yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisi.

”Olin kyllä kohtuullisen tyytyväinen diplomityöhön sekä oppaaseen niille annetuissa raameissa ja budjetissa. Perehdyttyäni aiempiin tutkimuksiin ja ulkomailla tehtyihin kohteisiin totesin, ettei ole mahdollista tehdä mitään kaiken kattavaa opasta. Jokainen kohde on ainutlaatuinen ja vaatii kuitenkin paljon alan ekspertin kohdekohtaista suunnittelutyötä.”

Rauatmaa on toiminut valmistumisensa jälkeen Melonta- ja Soutuliiton luottamushenkilönä koskimelonnan olosuhteiden kehittämisessä, ja päässyt tässä roolissa hyödyntämään myös DI-työprojektin aikana oppimiaan asioita virtavesien kunnostus ja padon purku -projektien parissa.

”Tulevaisuudessa työprojektit virtavesiasioiden parissa toki myös kiinnostaisivat, jos sopivia hankkeita tulee vastaan.”

Valttina monipuolinen kokemus

Destian jälkeen Rauatmaa työskenteli kalliorakentamisen työmaatehtävissä myös Kreatella.

”Kreatellakin sain työskennellä todella monipuolisissa kalliokohteissa, oli tunnelia ja monenlaista avolouhintaa. Opin siellä lyhyessä ajassa tosi paljon uutta.”

Kreatella ollessaan Rauatmaa päätti kuitenkin hakea seuraavaksi töitä suunnittelupuolelta.

”Isä kysyi joskus, että käytkö sinä niitä kouluja, jotta pääset ajamaan autoa? Tällä hetkellä haluan asua Suomessa Oulun seudulla, mutta kalliorakentamisen työmaat ovat kuitenkin pääsääntöisesti etelämmässä. Vaikka työmaalla on mukava käydä, nykyisissä töissä hienoa on se, että niitä pystyy pääsääntöisesti tekemään lähellä kotia sijaitsevalta toimistolta käsin ja pääsee kuitenkin myös työmaalle välillä.”

Nykyään Swecolla kalliorakennesuunnittelijana työskentelevä Rauatmaa kertoo, että iso osa hänen työprojekteistaan liittyvät rautateihin. Näissä kohteissa useimmiten kyse on myös vanhasta radasta, jolla korjataan kallioleikkausta tai vaikkapa vanhaa tunnelia.

”Kohteissa on kalliorakentamisen lisäksi aina mukana muitakin tekniikan aloja, mikä tekee niistä kiinnostavia. Projektit ovat yhteispeliä, kun samanaikaisesti tarvitaan esimerkiksi ratasuunnittelua, sähkösuunnittelua, geotekniikkasuunnittelua ja niin edelleen. Näissä projekteissa pääsee myös käyttämään luovuutta ja maalaisjärkeä.”

Rauatmaan mukaan työ on erityisen mieluisaa myös osaavan ja aina tarvittaessa apua tarjoavan työyhteisön vuoksi.

”Kalliorakentamisen alakin on sellainen, jossa kokemuksella on iso merkitys. Tätä kokemusta löytyy kollegoilta, eikä töissä tarvitse ikinä miettiä ratkaisuja yksin. Kallio tarjoaa rakennusmateriaalina yllätyksiä eikä kalliolaatu ole Suomessakaan aina ehjää ja todella kovaa, niin kuin yleisesti saatetaan ajatella.”

Vapaa-aikaa luonnon helmassa

Rauatmaa sanoo, että tällä hetkellä hänen tavoitteensa töissä on yleisesti asiantuntijuuden kasvattaminen. Tätä tavoitetta tukeakseen Rauatmaa kertoo myös suorittaneensa joitakin geologian lisäopintoja viime vuosina.

”Nykyään kiinnitän meloessa huomiota jokiuomien geologiaan erityisesti Norjassa, jossa Skandien vuoriston geologia näkyy mielenkiintoisina ilmiöinä vuoristojoissa.”

Melonnan lisäksi Rauatmaa kertoo harrastavansa mm. metsästystä ja erähommia sekä rantalentopalloa ja surffausta - luonnossa liikkuminen onkin lähes kaikkia harrastuksia yhdistävä tekijä.

Tätä haastattelua tehdessä Rauatmaa on juuri palannut pidemmältä kesälomalta, mutta kertoo silti pitävänsä lähikuukausina töistä muutamia lyhyempiä vapaajaksoja, mikäli projektityöt sen mahdollistavat.

”Teen 80-prosenttista työviikkoa omasta pyynnöstäni. Tämä tarkoittaa kohdallani paljon liukumatunteja ja sitä, että pystyn toiveideni mukaan lomailla vuodessa hieman tavallista enemmän. Esihenkilöt Swecolla ansaitsevat siitä kiitoksen, kun sen minulle mahdollistavat.”

Nykyisiä teekkareita Rauatmaa kannustaa panostamaan monipuolisen työkokemuksen keräämiseen, jos siihen tarjoutuu mahdollisuuksia. Lisäksi vuorovaikutustaitoja kannattaa aina pyrkiä kehittämään, koska rakentaminen on yhteispeliä.

”Koen, että omakin vahvuus suunnittelutöissä on se, että osaan ajatella asioita paremmin työmaan näkökulmasta, kun kokemusta löytyy hieman myös työmaapuolelta.”

Takaisin edelliselle sivulle