Kolumnit

Paratiisi täyttömaan päällä

su syysk. 24 15:02:00 2017

Incheonin kaupunki on Etelä-Korean Vantaa. Siellä sijaitsee Soulin kansainvälinen lentokenttä, satama ja vapaakauppa-alue. Nämä kaikki palvelevat koko suur-Soulin muodostamaa, maailman neljänneksi suurinta metropolialuetta ja sen 25 miljoonaa asukasta. Kaupungin virallinen nimi on – lähtökohtiin nähden luonnollisesti – Incheon Metropolitan City.

Vapaakauppa-alueen suurin yksittäinen osa on Songdo International City. Se on kokonaan ruoppauksista saadulle täyttömaalle rakennettu 53 neliökilometrin alue. Rakentaminen aloitettiin 1994 ja tulee suunnitelmien mukaan valmiiksi noin vuonna 2020. 40 miljardin Yhdysvaltain dollarin investoinneillaan kehityshankkeen väitetään olevan maailman kallein.

Songdon alueen tavoitteena on luoda kansainvälisille yrityksille ja investoinneille ideaalinen kasvuympäristö. Täydellinen on tavoitteena myös elämänlaadussa, jota tarjotaan lopulta 250 000 asukkaalle. Erityisesti alueelle houkutellaan kansainvälistä väkeä, jolle tarjotaan kokonainen ekologiseen elämäntapaan perustuva kaupunki englanninkielisine yliopistoineen ja palveluineen. Myyntilauseissa vilisee älyä ja ubiikkia – täällä digitaalisuus on siis aina, kaikkialla ja kaikkien kanssa. Vähähiilisesti.

Kuulostaa miltei täydelliseltä. Todellisuus on, jos ei hämmästyttävämpi, niin aikakin kiinnostavampi.

Songdon ydin kasvaa keskuspuiston ympärille. Central Park on pienennös, mutta luonteeltaan tarkka kopio Manhattanin vastaavasta. Sen vesialueet taas muistuttavat Venetsian kanavia.

Puiston maisemaa hallitsevat sitä ympäröivät pilvenpiirtäjät. Erityisesti huomion kiinnittää Etelä-Korean korkein rakennus Northeast Asia Trade Tower 68 kerroksellaan. Se taas on leikattuine kulmineen ilmeinen kopio New Yorkin uudesta One World Trade Centeristä. Mieltä lämmittää tieto siitä, että kaikki alueen merkittävät rakennukset ovat LEED-sertifioituja.

Myös liikennesuunnittelu on tuotu meren takaa. Suunnittelussa on korostettu jalankulkua ja panostamista pyöräinfraan. Valitettavasti amerikkalainen yhdistetyn jalkakäytävän ja pyörätien mitoitus on alle puolet suomalaisesta: kahden kävelijän kohdatessa pitää varoa, ettei kolhi vastaantulijaa.

Tiet sen sijaan ovat normaalia väljemmät. Mainoksista voisi saada sen käsityksen, että siitä hyötyvät esimerkiksi pyöräilijät. Näin onkin myöhään illalla, kun lämpötila on laskenut siedettävälle tasolle ja lenkkiporukat kiertävät pimeitä ja miltei autioita väyliä. Kaistoja on kaikkialla vähintään kolme suuntaansa, plus kääntyvät kaksi tai kolme kaistaa. Yhteensä liittymä kytkee siis 36 kaistaa toisiinsa.

Tämä on Korean oma Hong Kong, Shanghai tai Dubai. Todeksi tehty utopia, joka näyttää samaan aikaan Manhattanilta ja Itä-Berliiniltä. Pessimisti voi nähdä sen myös dystopiana, tulevaisuuden epätoivottuna yhteiskuntana: steriilinä tuotteistettujen irtoideoiden kloonausalustana, joka hurmaa etäältä – mutta näyttää lähempää myös jättömaansa ja kysynnän puutteessa suljetut uudet rakennukset.

Köyhyyttä tai kurjuutta täällä ei ole, vaan Jack Nicklauksen brändäämä golfkenttä ja asuntojen hinnat puolesta miljoonasta dollarista ylöspäin. Songdo onkin oman aikamme Brasilia, Islamabad tai Canberra – kaupunki, joka syntyi hallinnollisella päätöksellä sen sijaan että se olisi orgaanisen kasvun tulos.

Ja juuri siksi siellä kannattaa käydä. Suomessa kehitetään parhaillaan useampaa uutta asuinaluetta ja keskustaakin, joiden tavoitteet ovat yksi yhteen Songdon kanssa. Näkemällä näin suuren ja pitkälle viedyn toteutuksen ajatuksia todennäköisesti herää – ja omasta hankkeesta tulee varmasti vieläkin parempi.  
 

Teksti: Teemu Vehmaskoski, RIL

Takaisin edelliselle sivulle