Kaupunkien sopeutuminen ilmastonmuutokseen: kohtaavatko odotukset ja todellisuus?
ke helmik. 21 13:07:00 2018
Tarvetta ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ei enää kyseenalaisteta, etenkään kaupungeissa. Niissä ihmiset, infrastruktuuri ja tärkeimmät yhteiskunnalliset toimet altistuvat ilmastonmuutokselle ja ovat haavoittuvaisia sen vaikutuksille. Monet kaupungit ovat tiedostaneet tämän haasteen ja ovat aloittaneet sopeutumisen ilmastonmuutokseen.
Erilaisia tulevan ilmaston skenaarioita otetaan harkitusti huomioon kaupunkisuunnittelussa ja kaupungin kehityksessä. Kaupunkien sopeutuminen ei ole enää pelkästään välttämättömyys, vaan se näkyy myös toimenpiteinä. Esimerkiksi Helsingissä laajennetaan kaukojäähdytysverkostoa reaktiona nouseviin lämpötiloihin ja suunnitellaan kelluvia asuntoja, jotka sopeutuvat hyvin merenpinnan vaihteluihin. Espoossa päätettiin, että uusien talojen lattiataso tulee olemaan vähintään kolme metriä merenpinnan yläpuolella poikkeuslupia lukuun ottamatta. Monet kaupungit yrittävät myös käsitellä hulevesiä heti syntypaikalla, jotta viemäriverkosto ei ylikuormitu rankkasateessa.
Sopeutumisprosessiin ei kuitenkaan liity pelkästään konkreettisia ja näkyviä ratkaisuja, vaan taustalla on aina neuvotteluja, päätöksiä ja kysymyksiä siitä, mihin ja millä tavalla sopeudutaan, kenen vas- tuulla se on ja kuka maksaa kustannukset.
Vakiintuneet päätöstentekoprosessit ja menetelmät vaikuttavat sopeutumiseen. Jos prosesseja ja menetelmiä ei muuteta, sopeutumistoimet tuottavat helpommin tuloksia. Tulokset eivät silti ole aina parhaita mahdollisia sopeutumisen kannalta.
Sopeutumisen toimijat luokittelevat ja käsitteellis- tävät hallintoa ja päätöksentekoprosessia eri tavoin, ja heillä on myös erilaisia käsityksiä siitä, miten sopeutumisen pitäisi edetä. Kun eri toimijat kohtaavat sopeutumisen parissa, vaihtoehdot voivat olla ristiriitaisia ja keskenään kilpailevia. On neuvoteltava yhteisistä toimenpiteistä, hyväksyttävä eri näkemyksiä ja etsittävä kompromisseja. Se ei aina onnistu.
Vakiintuneiden prosessien ja toimijoiden eri lähestymistapojen yhdistelmä tulee näkyväksi sopeu- tumisen satunnaisuudessa ja koetussa puutteellisuudessa. Toisin sanoen sopeutuminen kaupun- geissa on aina osittain tahatonta ja ohjaamatonta, eikä se todennäköisesti täytä kenenkään odotuksia onnistuneesta sopeutumisesta, vaikka se yritetään suunnitella ja toteuttaa järkevästi.
Sopeutuminen ja vakiintuneet menetelmät
Espoon kaupungin rakennusjärjestyksen lause ”Rakennuksen alimman lattiatason tulee olla vähintään 3,0 metriä keskivedenpintaa korkeammalla, kun rakennetaan meren rannalle…” (27 §) ei ole suoraan tunnistettava sopeutumistoimi. Vasta kun katsotaan rakennusjärjestyksen viittaamaa Ympäristöoppaan kohtaa ”Ylimmät vedenkorkeudet ja sortumariskit ranta-alueille rakennettaessa – Suositus alimmista”, voi huomata, että kolmen metrin arvo perustuu laskelmaan, jossa otetaan huomioon muun muassa ilmastonmuutos ja merenpinnan nousu vuoteen 2200 mennessä.
Ympäristöoppaan suositus perustuu Merentutkimuslaitoksen julkaisemaan raporttiin: ”Alimmat suositeltavat rakennuskorkeudet Pohjanlahden, Saa- ristomeren ja Suomenlahden rannikoilla” vuodelta 1998. Tässä esimerkissä tieto kulki perinteisellä tavalla viranomaisten välillä, minkä takia sopeutuminen sulautui olemassa olevaan päätöstenteon kontekstiin.
Pohdittavaksi jää, onko kolmen metrin lattiataso sopeutumisen kannalta paras ratkaisu. Tieteellisessä kirjallisuudessa on myös tärkeää, että sopeutumisessa otetaan huomioon skenaarioihin liittyviä epävarmuuksia. Laaja joukko sidosryhmiä osallistuu sopeutumisprosessiin ja sopeutumistoimet ovat tarpeeksi joustavia ja kestäviä, jotta ne toimivat hyvin eri skenaarioissa. Vaikka kolmen metrin lattiataso näyttää tämän hetken näkökulmasta hyvin turvalliselta, talojen ja infrastruktuurin sopeuttaminen on hyvin vaativaa, jos taso osoittautuu liian matalaksi. Ratkaisu näyttää olevan kestävä, mutta se ei ole kovin joustava. Lisäksi laajemman keskustelun kautta voisi myös päätyä siihen, että asukkaat hyväksyvät tietyn tulvariskin, jos he säästävät sen kautta rakennuskustannuksia tai saavat heille miellyttävämmän rakennuspaikan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että riskistä kannattaa vaieta. Rakennusjärjestys ohjaa myös ajatukset pois vaihtoehdoista, kuten tulvakestävistä rakenteista tai kelluvista taloista.
Ovatko kelluvat talot sitten parempi ratkaisu? Vaikka ratkaisu itsessään on hyvin joustava, sen toteuttaminen näyttää olevan hyvin haastavaa. Helsingissä on suunniteltu paikkoja kelluville asunnoille jo yli kymmenen vuotta, mutta kelluva asuminen on edelleen liki mahdotonta. Tämän hetken säännöt taipuvat huonosti tähän asuntomuotoon, ja kaavoitusprosessi, jonka kautta voidaan saada laillisia paikkoja kelluville asunnoille, on hidas. Sopeutuminen voi tapahtua nykyisten menetelmien mukaan, mutta se sulkee pois monet vaihtoehdot. Vaihtoehtoisesti sopeutumiseen liittyy laajempi sääntöjä ja päätöksentekoa muuttava prosessi, mutta näkyviä tuloksia syntyy erittäin hitaasti.
Sopeutumisen vaihtoehdot
Kun on selvää, että sopeutuminen ilmastonmuutokseen tarkoittaa vanhojen käsitysten jättämistä, uudet vaihtoehdot voivat olla hyvin erilaisia ja ohjata kaupunkikehitystä ja yhteisöä eri suuntiin. Esimerkiksi Helsingissä suositaan kaukojäähdytystä sopivana vastauksena nouseviin lämpötiloihin ja mahdollisiin helleaaltoihin. Verrattuna tavalliseen ilmastointiin tämä ratkaisu on erittäin energiatehokas. Se vähentää sekä sähkönkulutusta että fossiilisten polttoai- neiden tarvetta, koska taloista poistettua lämpöä voi syöttää Helsingin kaukolämpöverkostoon.
Kööpenhaminan kaupungin ratkaisu on puolestaan hyvin erilainen. Kööpenhaminan ensisijainen vastaus korkeampiin lämpötiloihin on vihreämpi ja sinisempi kaupunki. Se tarkoittaa, että hyvin suunnitellut viheralueet ja vesistöt vähentävät kaupungin lämpösaarekeilmiötä ja auttavat samalla pitämään myös rakennusten sisälämpötilan matalampana. Näin kaukojäähdytyksen tai muun ilmastoinnin tarve vähenee.
Eri vaihtoehdot vaativat erilaisia toimenpiteitä, ja niiden toteutukseen osallistuu erilaisia toimijoita. Myös kaupunkien asukkaiden roolit poikkeavat toimenpiteestä riippuen. Kaukojäähdytys on tuote, jota asukkaat voivat ostaa kaupungin omistamasta yrityksestä. Kaukojäähdytyksen menestys riippuu asukkaiden halukkuudesta ja taloudellisesta kyvystä ostaa kylmää ilmaa. Kyse on paljon enemmän asiakkaasta kuin kaupungin asukkaasta.
Sen sijaan Kööpenhaminan vihreät ja siniset ratkaisut toteutetaan pääsääntöisesti osana kaupunkisuunnittelua. Myös viherkatot ja viheralueet yksityisillä tonteilla voivat vaikuttaa kaupungin lämpötilaan. Kaupunkisuunnitteluun jokainen asukas voi vaikuttaa tietyissä puitteissa, ja periaatteessa viileämmän kaupunki-ilmaston hyötyä ei voi sulkea pois keneltäkään.
Vaihtoehdot eivät vaikuta pelkästään kaupunkirakentamisen syntymiseen, vaan myös kaupungin ja asukkaiden suhteeseen. Vaihtoehdot eivät tietenkään poissulje toisiaan. Kuitenkin Helsingin ympäristökeskuksen julkaisemassa raportissa todetaan, että Helsingin kaupunki ei toistaiseksi käytä viheralueita aktiivisesti ja systemaattisesti sopeutumiseen (Ilmastonmuutokseen sopeutumisen sisälty- minen Helsingin kaupunkisuunnitteluun, Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 3/2017). Sen seurauksena kaukojäähdytyksen tarve korostuu entistä enemmän.
Mitä on järkevä sopeutuminen?
Kun Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä (HSY) valmisteli Pääkaupunginseudun ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategiaa, yli 50 tahoa keskusteli eri sopeutumisvaihtoehdoista tai kommentoi niitä. Strategian valmisteluprosessiin osallistui muun muassa ministeriöitä, tutkimuslaitoksia ja yliopistoja, kaupunkien virastoja, konsultteja ja kansalaisjärjestöjä.
Vaikka tähän prosessiin kuului laaja tieteellinen taustaraportti ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista, ytimessä olivat neuvottelut ja sovittelu yhteisestä sopeutumislinjasta. Myös toimenpiteiden monitorointi ja strategian päivitys nähtiin tärkeäksi, jotta uusiin ilmastotietoihin ja kokemuksiin voidaan reagoida joustavasti.
Tämän strategian valmistelu noudattaa kirjallisuuden suosituksia, sillä epävarmuus huomioitiin, sidosryhmät osallistuivat ja strategian monitorointi ja päivitykset varmistivat kestävyyden ja joustavuuden. Toisaalta valmistelu poikkeaa selvästi sekä Espoon kaupungin perinteisestä yhteistyöstä virastojen välillä tulvasuojelussa että Helsingin markkinaehtoisesta ratkaisusta nouseviin kaupunkilämpötiloihin. Kuitenkin sekä Espoon edustajat että Helsingin kaupunki ja energiayhtiön edustajat osallistuivat aktiivisesti strategian valmisteluprosessiin.
Sopeutumistoimenpiteitä pääkaupunkiseudulla perustellaan hyvin eri tavoin: asiantuntijoiden arvioinnilla ja virkamiestyöllä, energiatehokkuudella ja markkinaohjauksella tai keskusteluprosessiin perustuvalla yhteisymmärryksellä. Espoon kaupungin päätöksen voi nähdä hyvin järkevänä, koska se perustuu asiantuntijoiden ja viranomaisten huolelliseen työhön. Toisaalta siinä voi nähdä parantamisen varaa, koska laajempi keskustelu tulvariskistä ja sopeutumisvaihtoehdoista ei vaikuttanut rakennus- järjestyksen päivittämiseen.
Helsingin kaukojäähdytys on energiatehokas ja tuottaa synergioita olemassa olevan kaukolämpöverkoston kanssa. Toisaalta ratkaisu ei ole kaikille samalla tavalla saattavilla ja voi kasvattaa eriarvoisuutta asukkaiden välillä. Myös HSY:n sopeutumisstrategian valmisteluprosessi on melko ihanteellinen, jos avointa keskustelua pidetään tärkeänä. Jotta strategia toteutuu, viranomaisten pitää integroida strategian vapaaehtoiset ehdotukset omiin tehtäviinsä ja käytäntöön.
Nykytilanteesta eteenpäin
Edellä olevat esimerkit näyttävät, että sopeutuminen edellyttää toimivia teknisiä ratkaisuja, mutta samalla on mietittävä, kuka hyötyy sopeutumisesta, kuka siihen osallistuu ja kuka päättää sopeutumisen suunnasta. Sopeutuminen ei koske pelkästään rakennettua ympäristöä, vaan myös suunnittelun ja päätöksenteon käytännöt muuttuvat.
Tähän prosessiin kuuluu jonkin verran tahattomia seurauksia ja epäjohdonmukaisuutta. On tärkeää, että ne huomataan ja niihin reagoidaan. Näin myös tapahtuu: HSY arvioi sopeutumista pääkaupunkiseudulla ja päivitti taustatiedot uudessa raportissaan ”Pääkaupunkiseudun ilmastonmuutokseen sopeu- tumisen uudet haasteet” (syyskuu 2017). Helsingin kaupunki perusti 2016 ilmastotyöryhmän, joka koordinoi muun muassa virastojenvälistä yhteistyötä ja julkaisi ”Helsingin ilmastonmuutokseen sopeutumisen linjaukset 2017–2025” vuoden 2017 alussa. Molemmissa raporteissa kerrotaan, että asukkaiden ja yritysten osallistaminen on tärkeä osa sopeutumisprosessia ja vaatii parannuksia. Vaikka kaupunkien käytäntöjen muutokset ovat hitaita ja usein vaikeita havaita verrattuna teknisiin ratkaisuihin, ne ovat erittäin tärkeä osa kestävää sopeutumista.
TEKSTI: Johannes Klein
tekniikan tohtori, tutkija, Geologian tutkimuskeskus
Johannes Klein työskentelee tutkijana Geologian tutkimuskeskuksessa (GTK) ympäristögeologian yksikössä. Hän väitteli tekniikan tohtoriksi Aalto yliopistossa syyskuussa 2017. Tämä teksti perustuu hänen väitöskirjaansa ”Sopeutuminen ilmastonmuutokseen kaupungeissa Suomessa ja Tanskassa” (The Coincidence of the Settled and the Unsettling: Urban Climate Change Adaptation in Finland and Denmark).
Suosituimmat
Suunnitteluprosessin tehostaminen parametrisella suunnittelu...
Parametrinen suunnittelu on osa nykyaikaisen suunnittelutoimiston työkalupakkia.
Inflaatio heiluttaa rakennusalaa, ja esimerkiksi asuntoaloitukset tippuvat vuoden takaises...
