Jätehuolto kehittyvissä maissa – nykytila ja haasteet
ma jouluk. 04 13:00:00 2017
Kaupungistuminen, talouskasvu ja lisääntyvä väestön määrä vaikuttavat jätemäärien kasvuun kehittyvissä maissa. On arvioitu, että kehittyvät maat kuuluvat suurimpiin yhdyskuntajätteen tuottajiin vuosisadan loppuun mennessä. Jätehuollon taso kasvavaan jätemäärään nähden ei ole tällä hetkellä tarpeeksi kattava, mihin vaikuttavat esimerkiksi rahoituksen ja tilan puute. Jätehuollon paranemista kohti edetään kuitenkin pienin askelin.
Yhdyskuntajätemäärät ovat kasvaneet merkittävästi maailmanlaajuisesti viime vuosikymmeninä, eikä jätemäärien kasvun odoteta tästä laantuvan, päinvastoin. Globaalin kokonaisjätemäärän on ennustettu lähes kaksinkertaistuvan vuoden 2012 määrästä (noin 1,3 miljardia tonnia) vuoteen 2025 mennessä (World Bank, 2012). YK:n ympäristöohjelma, UNEP, on vastaavasti arvioinut jo nyt vuosittain syntyvän yhteensä seitsemästä kymmeneen miljardia tonnia jätettä, josta noin kaksi miljardia on yhdyskuntajätettä (UNEP, 2015).
Vaikka arviot eroavat toisistaan (Maailmanpankin ja UNEP:n välillä), yksi asia on selvää: jätemäärät ovat kasvussa. Jätemäärien odotetaan kasvavan erityisesti kehittyvissä maissa talouskasvun, urbanisaation ja väestönkasvun myötä. Kasvavat talousmahdit, erityisesti Kiina, Brasilia ja Intia, ovat keskiössä tässä globaalissa ongelmassa.
Kiina, maailman suurimpana jätteentuottajana, tuottaa noin 300 miljoonaa tonnia yhdyskuntajätettä vuosittain. Intia ja Brasilia eivät myöskään kalpene tässä kyseenalaisessa tilastossa ollen listalla kolmantena ja neljäntenä. (Waste Atlas, 2017.)
Vauhdilla kasvavat jätemäärät asettavatkin vakavia haasteita erityisesti näille nopeasti kehittyville maille, puhumattakaan vähemmän kehittyneistä maista.
Jätehuolto kehittyvissä maissa
Kehittyvien maiden jätteillä ja jätehuollolla on omat ominaispiirteensä. Jätteen synnyn ollessa vahvasti linkittynyt valtion talouteen (BKT), jätemäärät henkeä kohti ovat kehittyvissä maissa matalammat verrattuna länsimaihin, vaikka kokonaisjätemäärät ovatkin suuria väestön määrästä johtuen.
Vuonna 2015 EU-maissa syntyi keskimäärin 477 kilogrammaa yhdyskuntajätettä henkeä kohti; Suomessa 500 kilogrammaa (Eurostat, 2017). Brasiliassa ja Kiinassa vastaavat luvut ovat 380 kilogrammaa ja 230 kilogrammaa, kun taas vähiten kehittyneissä Afrikan maissa luvut ovat noin 100 kilogrammaa (Waste Atlas, 2017).
Tämä kuvaa hyvin edellä mainittua kytevää jäteongelmaa: jätemäärät kasvavat tulevaisuudessa kehittyvissä maissa sekä väestön- että talouskasvun myötä. Onkin arvioitu, että Afrikka on suurin yhdyskuntajätteen tuottaja tämän vuosisadan loppuun mennessä. Tällä hetkellä länsimaat tuottavat vielä eniten jätettä – Aasian odotetaan ottavan kärkipaikan vuonna 2030. (UNEP, 2015.)
Jätteen synnyn lisäksi itse jätekin on erilaista kehittyvissä maissa. Orgaanisen jätteen osuus yhdyskuntajätteessä on kehittyvissä maissa tyypillisesti huomattavasti korkeampi (50–70 % yhdyskuntajätteestä) verrattuna korkeamman tulotason maihin (20–40 %) hyvin vähäisestä tai olemattomasta syntypaikkalajittelusta johtuen (UNEP, 2015). Esivalmistetun ruoan käyttö kehittyneissä maissa on myös yksi selittävä tekijä.
Orgaanisen jätteen korkea osuus vaikuttaa olennaisesti jätteen ominaisuuksiin, kuten metaanin tuottopotentiaaliin kaatopaikoilla ja kosteuspitoisuuteen, jotka vastaavasti vaikuttavat jätteen käsittelyyn ja ympäristövaikutuksiin.
Kaatopaikkasijoittaminen on vielä yleisin jätteen käsittelytapa yhdyskuntajätteelle maailmanlaajuisesti. Erityisesti kehittyvissä maissa se on pääasiallinen käsittelytapa. Jätteet kerätään tyypillisesti yhtenä jätevirtana, käytännössä sekalaisena yhdyskuntajätteenä, ja loppusijoitetaan sellaisenaan kaatopaikoille.
Kehittyvissä maissa kaatopaikat eivät kuitenkaan ole samalla tasolla kuin länsimaissa. Erityisesti kaatopaikkojen päästöjen hallinnassa ja käsittelyssä on vielä syvä kuilu kehittyneiden ja kehittyvien maiden välillä, mikä johtaa vakaviin ongelmiin kaatopaikoilla (World Bank, 2012). Kehittyvissä maissa kaatopaikoilla esiintyykin vielä epävirallista jätteen keräystä lähialueiden asukkaiden ja jätteen keräilijöiden toimesta sekä kaatopaikkapaloja, -räjähdyksiä ja -romahduksia. Valitettavan tasaisin väliajoin maailmanlaajuiseen tietoisuuteen tuleekin uutisia näistä onnettomuuksista erityisesti vähiten kehittyneissä maissa Afrikassa ja Aasiassa.
Epävirallisella sektorilla on merkittävä rooli kehittyvien maiden jätehuollossa. Jätteen keräilijät kiertävät kaatopaikkojen lisäksi kiinteistöjä keräten kierrätykseen kelpaavia ja arvokkaita materiaaleja, kuten metallia, muovia ja pahvia. Kerätyt materiaalit myydään eteenpäin kierrätyslaitoksiin tai muihin tarkoituksiin. Tämä epävirallisen sektorin toteuttama kierrätys onkin useissa tapauksissa ainoa todellinen kierrätyksen muoto kehittyvissä maissa, mikä lisää toiminnan hyväksyttävyyttä. Lisäksi jätteiden keräily on tärkeä elinkeino merkittävälle osalle väestöä; on arvioitu, että jopa kaksi prosenttia joidenkin maiden väestöstä joutuu keräilemään jätteitä jokapäiväisen selviytymisen vuoksi (Ezeah et al., 2013).
Jätteen keräilijät ovatkin osa kehittyvien maiden kaupunkikuvaa. Toisaalta jätteiden keräys eritoten kaatopaikoilta vaarantaa myös keräilijöiden terveyden.
Jätehuollon haasteet kehittyvissä maissa
Valtavat jätemäärät asettavat suurimmat haasteet kehittyvien maiden jätehuollolle. Kun otetaan huomioon ennusteet seuraaville vuosikymmenille, ovat maat vakavien haasteiden edessä. Jätehuoltojärjestelmät ja niihin olennaisesti liittyvä infrastruktuuri eivät pysy tässä vauhdissa mukana. Tämä asettaa valtavan paineen kehittyvien maiden budjeteille. Rahoituksen puute ja korruptio ovat jarruttavana esteenä useiden maiden kohdalla jätehuollon kehittämisessä kestävään suuntaan.
Myös jätehuollon kattavuus on vakava ongelma. Jotta jätehuoltoa voidaan kehittää kestävään suuntaan, koko väestön saaminen jätehuollon piiriin on ensisijaisen tärkeää. Tämä ei valitettavasti vielä toteudu.
Ensinnäkin jätehuollon kattavuuden arviointi on haastavaa, sillä arviot vaihtelevat useamman kymmenen prosentin vaihteluvälillä. Jätehuollon kattavuus vaihtelee sekä maantieteellisesti että erityisesti tulotason mukaan. Alhaisen tulotason maissa kattavuus on keskimäärin noin 40 prosentin suuruusluokkaa, kun taas korkean tulotason maissa keskiarvo on 98 prosenttia (World Bank, 2015). Globaalisti vähintään kaksi miljardia henkeä on virallisen jätteen keräyksen ja jätehuollon ulkopuolella (UNEP, 2012).
Kasvava jätemäärä on myös hyvin konkreettinen ongelma: tila jätteen loppusijoittamiseen loppuu kesken. Tämä on haasteena erityisesti kasvavilla metropolialueilla, joissa uusille kaatopaikoille on vaikea löytää sijoituspaikkaa vanhojen kaatopaikkojen täytyttyä.
Esimerkiksi Kiinan Hangzhoussa tila jätteen kaatopaikkasijoittamiseen on loppumassa. Vuonna 1991 perustetun Tianzilingin kaatopaikan oli tarkoitus pystyä loppusijoittamaan kaupungissa syntyneet jätteet jopa vielä parinkymmenen vuoden ajan, mutta kaatopaikan arvioidaan täyttyvän jo viiden vuoden päästä. Uutta jätteenkäsittelykapasiteettia, esimerkiksi polttolaitoksia, ei ole ehditty rakentamaan samaa tahtia kuin jätteen määrä on kasvanut. Talouskasvun myötä kasvaneet jätemäärät ovat yllättäneet paikalliset päättäjät ja toimijat.
São Paulossa, Brasiliassa ollaan vastaavan tilanteen edessä: mihin tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana syntyvät jätteet sijoitetaan? Jätteiden lisäksi tilasta kilpailevat ihmisten asutukset sekä metropolialueen valitettavan vähiin käyneet metsät – vaihtoehtoisille jätteenkäsittelytavoille on selkeä tarve.
Jätteenpoltto on keino vähentää kaatopaikalle sijoitettavan jätteen määrää ja ympäristövaikutuksia. Sillä pystytään tehokkaasti vähentämään kaatopaikkojen metaanipäästöjä ja hallitsemattomia myrkyllisiä päästöjä aiheuttavia kaatopaikkapaloja sekä tuottamaan osittain uusiutuvaa energiaa.
Hyötyjä on monia. Jätteenpolton hyväksyttävyys on kuitenkin kohdannut vastarintaa useissa kehittyvissä maissa, ja täysin syystäkin. Taustalla on pelkoa ja valitettavasti myös aiempia kokemuksia polton terveysvaikutuksista, jotka ovat seurausta puutteellisista päästöjen hallintakeinoista. Mielikuvat myrkkykaasuja savupiipuista tupruttavista jätteenpolttolaitoksista ovat omiaan negatiivisen asenneilmapiirin luomisessa. Esimerkiksi Kiinassa jätteenpolton julkinen vastustaminen on ollut käynnissä jo vuosia protestein ja oikeudenkäynnein. Ajoittain se on kärjistynyt mielenosoituksissa vakaviin yhteenottoihin virkavallan kanssa.
Moderneilla päästöjen hallintatekniikoilla jätteenpoltolla saavutetaan kuitenkin merkittävästi pienemmät ympäristövaikutukset kaatopaikkasijoittamiseen verrattuna.
Päästöjen hallintajärjestelmät ovat kuitenkin merkittävä investointi jätteenpolttolaitoksessa. Investoinnin ja käytön yhteydessä voi tulla houkutus säästää tästä tai järjestelmiin varatut rahat päätyvät lopulta korruptioon. Taustalla on siis sekä aiheellista että osittain myös aiheetonta pelkoa.
Orgaanisen jätteen syntypaikkalajittelu sekä erilliskeräys ja -käsittely olisivat suuri harppaus eteenpäin jätehuollon ympäristövaikutusten vähentämisessä. Se on kuitenkin vielä verrattain vähäistä kehittyvissä maissa, mistä kertoo orgaanisen jätteen suuri osuus sekajätteessä. Tehokkaampi syntypaikkalajittelu avaisi myös uusia ovia jätteenkäsittelyvaihtoehdoille jätteen erottelu- ja hyötykäyttöominaisuuksien parantuessa. Tässäkin suhteessa asenneilmapiirin muutos ja tietoisuuden lisääntyminen olisi merkittävä edistysaskel kohti kestävää jätehuoltoa.
Kuten missä tahansa yhteiskunnan toiminnassa ja päätöksenteossa, myös jätehuollossa toiminnan hyväksyttävyys on ratkaisevassa roolissa. Epävirallisen sektorin roolin ollessa merkittävä kehittyvien maiden jätehuollossa, on se otettava huomioon jätehuollon kehittämisessä.
Jätehuollon kehittämistoimet ovat tuhoon tuomittuja, mikäli ne laiminlyövät epävirallisen sektorin aseman. Tämä voi johtaa julkiseen vastustukseen virallista jätehuoltoa kohtaan.
Päinvastaisiakin esimerkkejä löytyy. São Paulossa on esimerkiksi otettu epävirallinen sektori kiinteäksi osaksi kaupungin jätehuoltoa: jätteen keräilijöiden muodostamat yhteisöt työskentelevät rinnan virallisen jätehuollon kanssa, ja kaupunki tukee yhteisöjä muun muassa keräysvälinein. Epävirallinen sektori kierrättää myös tehokkaasti. Brasilia on maailman kärkimaa alumiinin kierrätyksessä: kierrätysaste on yli 90 prosenttia.
Kohti kestävää jätehuoltoa
Jätehierarkiaa eli jätteen synnyn ehkäisemistä, uudelleenkäyttöä, kierrätystä, muuta hyödyntämistä ja viimeisempänä vaihtoehtona loppusijoittamista voidaan pitää hyvänä – joskin hieman kunnianhimoisena ja yli-optimistisena – lähtökohtana myös kehittyvien maiden jätehuollolle. Jätehierarkia ei toteudu vielä Suomessakaan optimaalisella tavalla. Ensisijaisen tärkeää on saada koko väestö jätehuollon piiriin ja loppusijoittaa jätteet kontrolloidusti riittävin päästöjen, kuten kaatopaikkakaasujen ja suotovesien hallintakeinoin.
Jätehuollon ollessa vahvasti linkittynyt yhteiskunnan toimintaan, on tärkeää huomioida eri tekijöiden vaikutukset toisiinsa. Taloustilanne on näistä yksi kriittisimmistä. Väestönkasvu asettaa valtavan paineen kehittyvien maiden julkiselle budjetille, mikä vaikuttaa väistämättä jätehuoltoon. Toisekseen jätteet ja jätehuolto eivät ole vielä ykkösprioriteetti monissa kehittyvissä maissa niiden käydessä läpi muita yhteiskunnallisia ja poliittisia haasteita. Askeleita on kuitenkin jo otettu monissa kehittyvissä maissa kohti kestävää jätehuoltoa – lisäaskeleita kuitenkin tarvittaisiin, ja ripeästi.
Lähteet:
Ezeah, C., Fazakerley, J. A., Roberts, C. L., 2013. Emerging trends in informal sector recycling in developing and transition countries. Waste Management 33 (11), 2509-2519.
Eurostat, 2017. Municipal waste generated by country in selected years (kg per capita), 1995-2015. Saatavilla: ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/File:Municipal_waste_generated_by_country_in_selected_years_(kg_per_capita),1995-2015-T1.png
UNEP, 2015. Global Waste Management Outlook. Saatavilla: www.unep.org/ourplanet/september-2015/unep-publications/global-waste-management-outlook
Waste Atlas, 2017. Interactive map with visualized waste management data. Saatavilla: www.atlas.d-waste.com/
World Bank, 2012. WHAT A WASTE – A Global Review of Solid Waste Management. Saatavilla: siteresources.worldbank.org/INTURBANDEVELOPMENT/Resources/336387-1334852610766/What_a_Waste2012_Final.pdf
Teksti ja kuvat: Jouni Havukainen, Mika Horttanainen ja Miia Liikanen
Asiantuntijat
Miia Liikanen työskentelee nuorempana tutkijana Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa ja tekee väitöstutkimustaan jätehuoltojärjestelmien elinkaariarviointiin liittyen.
Jouni Havukainen työskentelee jätehuollon kehittämiseen ja ympäristövaikutusten arviointiin liittyvissä hankkeissa sekä opettaa tulevia diplomi-insinöörejä Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.
Mika Horttanainen työskentelee jätehuoltotekniikan professorina ja johtaa Kestävyystutkimuksen osaamisaluetta Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.
Suosituimmat
Suunnitteluprosessin tehostaminen parametrisella suunnittelu...
Parametrinen suunnittelu on osa nykyaikaisen suunnittelutoimiston työkalupakkia.
Inflaatio heiluttaa rakennusalaa, ja esimerkiksi asuntoaloitukset tippuvat vuoden takaises...